Seurakunta: Osa 8
Paikallisen seurakunnan tehtäviin kuuluu: julistaminen ja opettaminen; opetuslapseuttaminen; uskovien yhteys; ylistys ja palvonta; lähetystyö ja evankeliointi; uskovien kypsyyteen saattaminen, palvelutyö kodeissa; käytännön apu.
Käytännön apu
Monet ihmiset pitävät seurakuntaa uskonnollisesti pelkkänä instituutiona. Kuitenkin seurakunta on sinä ja minä; uskovat; Kristuksen ruumis. Jotkut ihmiset näyttävät ajattelevan, että seurakunnan ensisijainen ja ainoa tehtävä on avustusten antaminen, ihmisten ruokkiminen ja heidän kattojensa korjaaminen hurrikaanin jälkeen, mutta Jeesus käski meitä ensin julistamaan evankeliumia, pelastamaan, parantamaan ja vapauttamaan. Jeesus saarnasi evankeliumia ja näytti sen toteen pelastamalla, parantamalla ja vapauttamalla. Kun ihmiset tarvitsivat ruokaa, Jeesus moninkertaisti sen, mitä heillä oli, ja ruokki kansanjoukot. Hän teki tämän myötätunnosta ihmisiä kohtaan. Meillä on myös velvollisuus toisiamme kohtaan Herran rakkauden tähden. Emme ole vastuussa TOISISTAMME, mutta olemme vastuussa TOISILLEMME. Meillä on ensisijainen velvollisuus olla vieraanvaraisia seurakuntaa kohtaan, ja vasta sen jälkeen maailmaa kohtaan. Seurakunta ei ole vastuussa laiskoista ihmisistä, mutta rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan se ojentaa auttavan kätensä niiden ihmisten puoleen, jotka kamppailevat olosuhteiden vuoksi, jotka ovat heidän kontrollinsa yläpuolella. Seurakunta tekee tämän rakkaudesta – ei pakosta – käsin.
1. Pyhän Hengen ja myötätunnon motivoima alkuseurakunta oli toisilleen vieraanvarainen ja hyväntahtoinen.
Seurakuntalaiset välittivät toisistaan kuin omasta perheestään ja jakoivat siitä, mitä heillä oli, kaikille, joilla oli tarve.
Apostolien teot 2:44-45 – Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
Roomalaiskirje 15:25-27 – Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta.Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla.
2. Jokaisella on vastuu huolehtia ensin oman perheensä tarpeista.
Seurakunta saattaa astua auttamaan niitä, joilla ei oikeasti ole lainkaan perhettä eikä apua eikä tapaa tienata elantoaan itse. Niiden, jotka saavat seurakunnan apua, tulisi puolestaan palvella toisia seurakunnassa – eikä jäädä kotiin ja/tai hankkiutua ongelmiin.
1. Timoteuskirje 5:3-16 – Kunnioita leskiä, jotka ovat oikeita leskiä.Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä. Oikea leski ja yksinäiseksi jäänyt panee toivonsa Jumalaan ja anoo ja rukoilee alinomaa, yötä päivää; mutta hekumoitseva on jo eläessään kuollut. Teroita tätäkin, että he olisivat nuhteettomat. Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo, josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut. Mutta nuoret lesket hylkää; sillä kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta, tahtovat he mennä naimisiin, ja ovat tuomion alaisia, koska ovat ensimmäisen uskonsa hyljänneet. He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan.Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa. Jos jollakin uskovaisella naisella on leskiä, niin pitäköön niistä huolen, älköönkä seurakuntaa rasitettako, että se voisi pitää huolta oikeista leskistä.
3. Usko tai todellinen uskonto ei ole sitä, että teeskentelemme olevamme pyhiä, vaan sitä, että palvelemme toistemme tarpeita, henkeä, sielua ja ruumista siinä määrin kuin meillä on kapasiteettia auttaa.
Jaakobin kirje 1:26-27 – Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
Jaakobin kirje 2:15-17 – Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
2. Korinttolaiskirje 9:9 – niinkuin kirjoitettu on: “Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti”.
4. Hyväntahtoisuutemme ja anteliaisuutemme ihmisiä kohtaan on osoitus Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä heitä kohtaan, mikä saa heidät tekemään parannusta ja kääntymään Jumalan puoleen.
Jeesus kertoo meille Matteuksen evankeliumissa 25:34-46, että mitä tahansa hyvää teemme tai mitä tahansa hyväntahtoisuutta osoitamme toisille Jeesuksen nimessä, se on kuin olisimme tehneet niin Jeesukselle. Jeesus sanoi jakeessa 40: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’. Ja jakeessa 45: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
5. Kertomus laupiaasta samarialaisesta Luukkaan evankeliumissa 10:25-37
Tämä antaa meidän ymmärtää, että Jeesus haluaa meidän sekä välittävän lähimmäisestämme parhaamme mukaan että pitävän kaikkia – ei vain tiettyjä ihmisiä – lähimmäisinämme.
6. Apostolit keskittivät voimansa ja vaivannäkönsä rukoukseen, evankeliumin saarnaamiseen ja palvellakseen ihmisten hengellisiä tarpeita.
Apostolien teoissa 6:1-6 he asettivat voidellut, vastuulliset miehet toimittamaan pöytäpalvelusta ja palvelemaan jokapäiväisessä avunannossa. Kaksi näistä miehistä olivat Stefanus ja Filippus, jotka myöhemmin itse tekivät suuria ihmeitä ja tunnustekoja.