Paikallisen seurakunnan tehtäviin kuuluu:
julistaminen ja opettaminen; opetuslapseuttaminen; uskovien yhteys; ylistys ja palvonta; lähetystyö ja evankeliointi; uskovien kypsyyteen saattaminen, palvelutyö kodeissa; fyysisten tarpeiden palvelutyö.
Ylistys ja palvonta
Jeesus vastasi: “Usko minua: tulee aika, jolloin Isää ei palvota sen paremmin tällä vuorella kuin Jerusalemissakaan. Te palvotte sellaista, mitä ette tunne. Me taas palvomme häntä, jonka tunnemme – onhan pelastus lähtöisin juutalaisten parista. Mutta on tulossa – ja oikeastaan on jo tullutkin – se aika, jolloin oikeat palvojat palvovat Isää Hengessä ja totuudessa. Juuri sellaisia palvojiahan Isä etsii. Jumala on Henki, joten häntä on palvottava Hengessä ja totuudessa.” Johannes 4:21-24 (UT2020 käännös)
Seurakunta – Kristuksen ruumis – oli Jumalan sydämellä ja mielessä maailman luomisesta lähtien. Maailma ei ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista – se oli salaisuus, jonka tiesivät ainoastaan Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus kyllä puhui seurakunnasta, mutta se paljastettiin kaikkien nähtäväksi vasta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä seurakunta ei ole pelkkä organisaatio, vaan valtakunta – Jumalan valtakunta – jolla ei ole minkäänlaisia maantieteellisiä, kulttuurillisia tai rodullisia rajoja – ei kertakaikkiaan mitään rajoja tai rajoitteita. Kutsu pelastukseen ulottuu jokaiseen sukupolveen, perheeseen, heimoon ja kansakuntaan maan päällä.
Palvonta on seurakunnan tunnusmerkki. Sitä me teemme – me palvomme Jumalaa ja yksin Häntä. Me palvomme Häntä hengessä ja totuudessa. Me palvomme Häntä kaikin mahdollisin tavoin! Me emme palvo Häntä missään määrätyssä paikassa, tietyin rituaalein tai tyhjin sanoin – vaan me voimme, ja meidän tulisi palvoa Jumalaa sydämestämme missä ja milloin vain. Paikallisseurakunnassa ja missä tahansa kristityt kokoontuvat, he palvovat Jumalaa laulamalla, rukoilemalla, julistamalla, antamalla ja palvelemalla. Paikallisseurakunnan tärkeä tehtävä on tukea ja ylläpitää ilmapiiriä, joka johtaa palvontaan, rukoukseen ja ylistykseen. Herran tulisi aina tuntea itsensä tervetulleeksi keskellemme.
Mutta te olette “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen “ette olleet kansa”, mutta nyt olette “Jumalan kansa”, jotka ennen “ette olleet armahdetut”, mutta nyt “olette armahdetut”. 1. Pietarin kirje 2:9-10
Me olemme omalaatuinen kansa – Jumalan erityinen omaisuuskansa, valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä, omistautunut kansa. Kansa, joka on asetettu erilleen osoittamaan ja tuomaan esille Hänen ylistystään, hyveitään ja erinomaisuuttaan. Me palvomme Jumalaa henkilökohtaisesti sekä sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt puolestamme, että Hänen itsensä vuoksi. Palvontamme kautta me samalla heijastamme Jumalamme hyvyyttä ja suuruutta maailmalle, jota Hän rakastaa, ja jonka puolesta Hän kuoli.
..sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Heprealaiskirje 13:14-15
Vanhassa testamentissa eläinuhrien uhraaminen oli yleensä osa Jumalan palvontaa, mutta uudessa liitossa seurakunta tuo Jumalalle ylistysuhrin. Me palvomme hengessä ja totuudessa ylistämällä sydämestämme ja ääneen – kiitollisina huomioiden, tunnustaen ja korottaen Hänen nimeään. Palvonnan henki, rukous ja ylistys on se, mikä tuo herätyksen, uudistumisen ja kasvun seurakunnalle.
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Roomalaiskirje 12:1
Toinen tapa, jolla me palvomme Jumalaa, on antamalla itsemme – henkemme, sielumme ja ruumiimme – Jumalalle elävänä uhrina. Me palvomme Jumalaa kieltäytymällä siitä, että antaisimme synnin hallita elämäämme, ja omistamalla itsemme pyhyydelle ja jumalisuudelle Pyhän Hengen avulla. Meidän jumalalliset elämämme saavat aikaan palvontaa ja tuovat kunniaa Jumalalle. Tämä on meidän järjellinen jumalanpalveluksemme – vähintä mitä voimme tehdä ihmeelliselle Pelastajallemme!
Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. 1. Korinttolaiskirje 14:15
Me palvomme Jumalaa hengessä, Pyhän Hengen kautta, vilpittömästi sydämistämme. Me palvomme Jumalaa totuudessa Hänen kallisarvoisen Sanansa ja kuvansa mukaisesti, ja niitä noudattaen. Me palvomme suullamme, maallisella kielellämme ja sanoilla, jotka tunnemme ja valitsemme. Me palvomme hengessä kielillä, taivaallisella kielellämme, sanoilla, jotka tulevat suoraan Hengeltä itseltään. Hengessä me voimme palvoa kunniakkaasti ilman mitään varauksia tai rajoituksia. Pyhä Henki palvoo kauttamme meidän ihmeellisintä, loisteliainta, majesteettisinta, mahtavinta ja armollisinta Taivaallista Isäämme osuvammin sanoin kuin pelkkä ihmiskieli voisi koskaan ilmaista! Kiitos Jumalalle, että Hän antoi meille tavan, jolla voimme aidosti ilmaista, kuinka paljon rakastamme ja arvostamme Häntä, ja kaikkea sitä, mitä Hän on tehnyt!
Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet. Ilmestyskirja 15:4
Seurakunta, yhdessä enkelten ja taivaallisten olentojen kanssa, tulee läpi ikuisuuden palvomaan ja ylistämään Jumalaansa ja Kuningastaan!