Seurakunta: Yhteys

Yhteys 

Paikallisen seurakunnan tehtäviin kuuluu: julistaminen ja opettaminen; opetuslapseuttaminen; uskovien yhteys; ylistys; lähetystyö ja evankeliointi; uskovien kypsyyteen saattaminen, palvelutyö kodeissa; fyysisten tarpeiden palvelutyö.

Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.  1. Korinttolaiskirje 1:9

Uhrauksensa kautta Jeesus Kristus teki mahdolliseksi sen, että ihminen voidaan ennalleen asettaa suhteeseen ja yhteyteen Jumalan, Isän, kanssa. Kun mies tai nainen ottaa vastaan pelastuksen ilmaisen lahjan, hänestä tulee sekä Jumalan lapsi että ystävä. Heistä tulee perhettä. Paavali kutsuu tätä yhteyttä Jeesuksen kanssa “salaisuudeksi” (Efesolaiskirje 3:8-12), mutta se antaa meille erityisiä etuoikeuksia – Jeesuksessa Kristuksessa meillä on rohkeus ja luottavainen pääsy uskon kautta Häneen – meillä on oikeus tulla vapaasti itsensä Jumalan läsnäoloon!

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.  1. Korinttolaiskirje 10:16-17

Me uskovat, vaikka meitä on monta, olemme kaikki yhtä ruumista – olemme Kristuksen Ruumis. Yksi seurakunnan tehtävistä on mahdollistaa, ylläpitää ja tukea yhteyttä uskovien välillä. Sana koinonia, käännettynä yhteys, tarkoittaa kumppanuutta, osallistumista, kommunikointia tai viestintää, kanssakäymistä. Meidät on tuotu yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja meidät on tuotu yhteyteen myös toistemme kanssa Kristuksen Ruumiina. Roomalaiskirje 12:5 sanoo: “niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä”. Pidimmepä siitä tai emme, olemme riippuvaisia toisistamme – tarvitsemme toisiamme.

Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.  Apostolien teot 2:42-47

Usein, kun ihmiset käyttävät sanaa “yhteys”, he yhdistävät sen peleihin, syömiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sen kaltaisessa yhteydessä ei ole mitään väärää, kunhan se noudattaa raamatullista etiikkaa, mutta sana koinonia on hyvin paljon edellä mainittua voimakkaampaa. Alkuseurakunta tuli yhteen pysyäkseen keskinäisessä yhteydessä – ollakseen Jumalan Sanan opetuksessa, rukouksessa, syödäkseen yhdessä, ottaakseen osaa ehtoolliseen ja ylistääkseen Jumalaa (Ap.t. 2:42) – ollakseen osallisia evankeliumiin ja kasvaakseen yhdessä Herran tuntemisessa (Filippiläiskirje 1:3-6). Paavali todistaa, että vaikka Jaakob, Pietari ja Johannes oli kutsuttu julistamaan juutalaisille, ja hän ja Barnabas oli kutsuttu julistamaan pakanoille, antoivat he silti yhteisen työn merkiksi kättä Paavalille ja Barnabaalle (Galatalaiskirje 2:7-9). He tarjosivat heille kaiken ystävyytensä ja tuen – kunnioituksesta niin Jumalaa kuin Hänen tahtoaan heitä kaikkia kohtaan. Alkuseurakunta oli nivoutunut yhteen ja piti kaikkea yhteisenä – he riemulla jakoivat keskenään kaiken mitä heillä oli – ruuan, vaatetuksen, majoituksen. Jopa vainotut makedonialaiset, suuressa köyhyydessään, paljolla pyytämisellä anoivat Paavalilta mahdollisuutta päästä antamisen kautta osallisiksi Jerusalemin pyhien avustamiseen (2. Korinttolaiskirje 8:3-4). Nämä kaikki uskovat valitsivat olla yhteydessä toistensa kanssa sen liiton vuoksi, joka heillä oli Jumalan ja toistensa kanssa Kristuksen Ruumiina. Liittosuhteessa sitoudut olemaan yhteydessä jonkun kanssa, rakastamaan ja siunaamaan heitä perustuen alamaisuuteen ja kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle – et perustuen siihen, tuntuuko sinusta siltä vai ei. Taivaassa tulemme kaikki olemaan yhdessä, ja se tarkoittaa erilaisuutemme tai mielipide-erojemme katsomista läpi sormien. Voimme jopa olla samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä, mutta meidän ei tarvitse olla loukkaavia.

Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.  Filippiläiskirje 2:1-4

Missä Jumalan voima saa koskettaa ihmisiä ja he todella täyttyvät Pyhällä Hengellä, siellä tulee olemaan sopusointu ja yhteys. Kun meillä on särkymätön yhteys Jumalan kanssa, silloin meillä tulee olemaan sopusointu ja yhteys Kristuksen Ruumiissa. Kun yhteytemme Jumalan kanssa on puutteellista, silloin on eripuraa ja kiistoja. Eripura ja kiistat nostavat päätään, kun ihmiset käyttäytyvät kuin perkele – kun he ovat maailmallisia, lihallisia, itsekkäitä ja ylimielisiä.

Jos meillä on aito yhteys Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa, tulemme vaeltamaan totuudessa ja Jumalan rakkaudessa toisiamme kohtaan.

Jos emme vaella rakkaudessa, me osoittaudumme valehtelijoiksi – me emme ole lainkaan yhteydessä Jumalaan (1. Johanneksen kirje 1:1-7). Kiitos Jumalalle Hänen verestään, joka pesee meidät puhtaaksi ja antaa meille toisen mahdollisuuden toimia oikein. Kiitos Jumalalle Hänen anteeksiannostaan. Kun ymmärrämme, että emme ole mitään ilman Häntä, ja nöyrrymme hyväksymään Hänen rakkautensa ja armonsa itseämme kohtaan, silloin meidän ei ole enää niin vaikeaa rakastaa ja osoittaa armoa lähimmäisellemme. Jumalan rakkaus tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan kallisarvoinen seurakunta voi olla yhteydessä niin Hänen itsensä kanssa kuin keskenään.